No lupaan nyt yrittää huolehtia siitä oikeasti, oikeaoppisesti. Olen nyt oppinut että se viihtyy pienessä ruukussa, saa kuivua kunnolla ja haluaa siis seistä viileässä talvet. Silloin sen pitäisi kukkia sitten rääkkäyksen jälkeen. Nähtäväksi jää jos se pysyy hengissä seuraavat viisi vuotta minun hellässä huomassa...
Uudet hoito ohjeet siis: Kesällä lämpimässä ja kosteassa ilmassa, vaikka ulkona jossain varjossa, kastelu normaalia. Sitten lokakuusta - maaliskuuhun sen pitäisi saada huilata viileässä ja valoisassa paikassa, ja silloin kastelu minimiin.
Jos saa kliivian kukkimaan, leikkaa kukinnan jälkeen kuivunut kukka pois mahdollisimman alhaalta.
Uudelleen istutus vasta kun juuripaakku nousee pinnan yläpuolelle, ja uudelleen istutus pitäisi tapahtua kukinnan jälkeen, eli syksyllä.
Että näin, ihme että tuo on hengissä koska olen tehnyt kaikki ihan väärin tähän mennessä...
 |
| Kliivia takan reunuksella - Mönjeliljan vid takkan |
Clivia eller Mönjelija (clivia miniata) som den också kallas. Ojoj vilket elände… den är nog förvånandsvärt seg, jag har nämligen försökt i typ fem år ta kål på den och inte ännu heller lyckats… Jag har fösökt vattna ihjäl den, hade den engång ute i gassande solsken… oj vad dens blad tog stryk då… Nu på vintern när den borde få stå svalare så har jag den vid takkan. Men, den är ännu också vid liv. Helt otroligt…
Nå nu lovar jag att jag skall försöka på riktigt sköta om den på rätt sätt. Jag har nu lärt mig att den trivs i liten kruka, den skall torka ut ordentligt och den vill stå svalt på vintern. Då borde den blomma efter det. Nå de återstår att se om den är vid liv ännu om fem år.
De nya skötseln är: På sommaren skall den stå varmt och fuktigt, fast ute i skugga, med normal bevattning. Sedan från oktober – mars skall den få vila sig i ett svalt och ljust utrymme, med minimal bevattning. Om mönjeliljan blommar, klipp av blomstängen genast efter blomningen så långt nerifrån som möjligt. Plantera om den först då rot klumppen syns ovanför myllan, och de borde ske efter blomningen, alltså på hösten.
Jaa-a, de nog ett under att min clivia är i liv för jag har ju gjort precis allt fel….
Moi.
VastaaPoistaMeille ostettiin tänään Kliivia, edellinen kuoli vuosia sitten.
Eksyin tännekin, katsellessani tietoja Kliiviasta.
Koska olemme saaneet edellisen hengiltä, niin tietoa siis tarvitsemme.
Kiitos sinulle Kliivia jutusta.
Terv. R & T
Kiva jos olin avuksi! Toivottavasti tämä yksilö elää kauan ja tuottaa teille iloa. =)
PoistaVoi apua. Mulla on varmaan lähes 60-vuotiaasta äidin aikanaan anoppinsa sukulaiselta saatu ja siitä erotettu kliivia. Äidin kliivia voi hyvin, mutta meikäläinen laittoi kasvinsa suuressa viisaudessaan isompaan ruukkuun ja sitten kesäksi parvekkeelle, jossa aurinko käräytti lehdet. Syksyllä otin kukan olohuoneen ison ikkunan eteen, kastelen harvakseen ja nyt näyttää siltä, että sen elinkaari alkaa olla loppusuoralla. Äidin kukka tietenkin voi hyvin ja tuo näyttää kastelevan sitä melko reippaasti, koska alusvadilla on aina vettä.
VastaaPoistaPitäisiköhän nyt ottaa vanha pienempi ruukku hätiin?
Reeta
Juu, ehkä kaivaisin sen vanhan ruukun esille, istuttaisin sen siihen ja samalla tarkistaisin sen juuret.
PoistaSitten jättäisin se kuivumaan (jos se on nyt esim liian märkä) pitkäksi aikaa (voithan aina kokeilla jos kerran näyttää siltä että on kuolemassa kuitenkin)ja jos sinulla on jossain viileämpi kohta talossa, niin vie se sinne. Käy tarkistamaan tilanne kuukauden kuluttua, kastele sitten vähän ja jätä vielä toiseksi kuukaudeksi viileään.
Laita kuulumisia sitten miten meni, älä anna periksi, se on sitkeä kukka, mutta varo liikakastelua.
Viime kesänä meille muutti iso kliivia, tai purkissa taitaa olla niitä peräti kolme. Harmi kun en tajunnut laittaa sitä viileämpään talveksi. Nyt kuitenkin pitäisi vaihtaa se toiseen ruukkuun, kun lupasin palauttaa nykyisen ruukun kukan antajalle. En taida uskaltaa erottaa noita kolmea, kun on aika iso jo. Mietin vaan, kumpi parempi, umpiruukku vai sellainen jossa lautanen alla? Nyt olen kastellut vain pienesti ja harvoin juurelle, vettä ei ole tullut lautaselle asti. Jossain blogissa neuvottiin kastelemaan juurelle, mutta täällä taas vadille. Toivottavasti tuo kliivia ei nyt suutu.
VastaaPoistaNo luulen kyllä että Kliivia kestää melkein mitä vaan! Ainakin tuo minun yksilö on rääkätty siihen malliin että... Äitini jakoi Kliivian ja kaikki jäi henkiin. Minä kastelen sekä että, välillä juurille ja välillä vadille, eli luulen kyllä ettei Kliiviasi suutu. =)
PoistaItse kuitenkin suosin ruukkuja jotka eivät ole umpiruukkuja, vain siitä syystä että jos joskus vahingossa käy vahinko ja ylikastelee, niin saa ne helpommin pelastettua kun jos ne asuvat umpiruukussa.