Kestää kestää...

...nimittäin kevään tulo... todella ärsyttävää! Onneksi kuitenkin päivät ovat olleet aurinkoisia ja jopa plussan puolella pari neljä tuntia päivässä, joten lumi ja jää sulaa kyllä, sentti sentiltä.

Kellarissa kasvaa ekaa kertaa latva-artisokkaa. Jännää!

Jättiverbenan vauvat näyttää kuitenkin selvinneen, ei ehkä ihan jokainen ruukku mutta selkeästi yli puolet.

kuva otettu iPhonella

Istutin viime lauantaina dahliat ja kokeilen ekaa kertaa gladiolusta.

Myös nimetön sipuli näyttää merkkejä elämästä!

Miehelleni kredittiä, komposti on pysynyt lämpimänä melkein koko kylmän talven!!

Ja tänään ihana mieheni leikkasi vähän omenapuuta.

Ja lopuksi mun on pakko poiketa aiheesta. Olen nimittäin niin YLPEÄ kuusi vuotiaasta tyttärestäni joka on täysin hullaantunut ratsastukseen. (kuten tiedätte, ratsutus ja valmentaminen on minun leipätyöni) Tänään illalla hän tuli estetunnille mukaan, sen jälkeen hän kävi yhden tallikaverin kanssa pienen maastolenkin, sen jälkeen minun kanssa pitkän maastolenkin jossa ravattiin, laukattiin ja kiivettiin jyrkkiä ylämäkiä ja alamäkiä ja vielä sen jälkeen hän tuli maneesiin ratsastamaan kanssani. Ja lopuksi hän vielä halusi lainata minun hevosta. Hullu lapsi! =)

Minun hepparakas ja rakas tyttäreni